RAF Omega ”Broad Arrow” 2771-1 lentäjänkello vuodelta 1953

Toisen maailmansodan aikana pommituslennoilla olleet Britannian RAF:n (Royal Air Force) lentokoneet eivät löytäneet maalialueita riittävän tarkasti. Rauhan aikana käytössä olleet radiomajakat oli suljettu ja käytössä oli vain ”dead-recogning” menetelmä. Tämä menetelmä luotti navigoinnissa maamerkkeihin ja tarkkaan lentosuunnitelmaan, jossa kartan, lentonopeuden, matkan ja kompassin avulla pyrittiin löytämään etsitty kohde. Tämä toimi teoriassa, mutta ei käytännössä.

Laskutoimituksissa ei voitu ottaa huomioon sivutuulen vaikutusta lentokoneen suuntaan, mikä aiheutti lentokoneiden eksymisen alkuperäiseltä reitiltä. Jälkikäteen on laskettu, että yli 95% pudotetuista pommeista osui yli 5 mailia (n. 8km) ohi kohteen.

Toisen maailmansodan aikana kehitettiin lentokoneisiin myös Airborne map painting radar system 1. Tämä lentokoneen sisälle rakennettu 9,5cm (3 Ghz) taajuudella toiminut tutka helpotti navigointia ja maalintunnistusta maan päällä, mutta vain lyhillä etäisyyksillä. Tämä tutka aiheutti myös ongelmia. Lentokoneen sisäisen tutkan 15kW magnetroni aiheutti magneettikentän joka häiritsi rannekellojen toimintaa. Tämän vuoksi 1949 RAF asetti tavoitteeksi saada lentäjille ja navigaattoreille uusi rannekellomalli, joka olisi magneettisuojattu,  tarkka, iskusuojattu, vesitiivis sekä riittävän vahva kestämään äkillisen paineenmuutoksen lentokoneessa. Tämä kellomallin määritelmä oli Mil-Spec 6B/542 joka yleisemmin tunnetaan nimellä MK11.

MK11 kellon, sekstantin ja astronomisen taulukon avulla lentokoneen tarkka paikka voitiin laskea missä vain. Ensimmäiset kellot tilattiin Jaeger LeCoultrelta ja IWC:ltä. Myöhemmin kelloja tilattiin myös muilta valmistajilta kuten Omegalta. Kaiken kaikkiaan kelloja tilattiin yhteensä 12 eri valmistajalta (Dirty Dozen). Nämä 1950-luvun alun mallit nimettiin niiden vaatimustason mukaan (6B/542) samalla kun MK merkinnöistä luovuttiin.

Kuvassa oleva RAF Omega ”Broad Arrow” 2771-1 lentäjänkello on vuodelta 1953.  Kellossa on lähes virheetön MoD (Ministry of Defence) tritium kellotaulu ja osoittimet.  Kellossa on Omegan cal.283 manuaalivetoinen koneisto. Teräskuoren koko on 37mm ja rannekkeen kiinnitys tapahtuu kiinteään ranneketappiin. Nämä kellot olivat tarkoitettu käytettäväksi NATO-canvas/nylon rannekkeilla tai teräksisellä säädettävällä Bonklip rannekkeella. Kuvan kello italialaisella nahka NATO-rannekkeella. Omegan 2771-1 malli oli myös Omega Railmaster mallin edeltäjä. Railmaster tuotiin markkinoille 1957 ja se oli Omegan ensimmäinen siviilikäyttöön tarkoitettu magneettisuojattu rannekello.

Leave a reply