Rolex Oyster Perpetual Milgauss 1019

Kuvaus

ROLEX MILGAUSS 1019

Harvinainen Rolex Oyster Perpetual Milgauss 1019. Huippukuntoinen yksilö. Virheetön teräskuori ja ranneke. Virheetön, alkuperäinen musta tritium-kellotaulu ja mattapintaiset tritium osoittimet. Täydellisesti kunnostettu Rolex cal.1580-antimagneettinen automaattikoneisto. Kello on vesitiivis, testattu +10/-0,7bar. Kuoren koko on 38mm.

Kellossa on NOS teräsranneke ref. 78360/580 (lukkokoodi V1, 1996). Kelloon on vaihdettu uusi teräskuori Rolexin virallisessa huollossa 1998, jolloin kellolle on tehty myös uusi takuutodistus.

Kellon mukana tulee alkuperäinen sisä- ja ulkolaatikko, Rolexin takuutodistus, Rolexin vihreä dokumenttitasku ja Milgauss-mallin käyttöohje (5.1972).

Kellolla on 12kk huoltotakuu.

Rolex Milgauss 1019 oli tuotannossa 1960-1989, mutta ei ollut kaupallinen menestys. Kellolle kävi sama kuin varhaisille Daytona Cosmograph malleille. Alhaiset myyntiluvut aiheuttivat sen, että nykymarkkinoilla mallia on hyvin harvoin tarjolla. Kellon kysyntä on sittemmin koko ajan kasvanut ja sen mukana rahallinen arvo. Phillpsin huutokauppatalo möi 2017 Rolex Milgauss 1019 mallin harvinaisella mustalla kiiltävällä taululla, ilman laatikko/papereita hintaan 150 000 CHF.

HONOURING SCIENCE

Rolexin käyttämä iskulause: Honoring science kiteyttää hyvin Milgauss mallin historiaa. Milgauss oli tarkoitettu tiedemiesten, insinöörien ja teknikoiden käyttöön ympäristössä, jossa on voimakkaita magneettikenttiä. Yksi tällaisistä paikoista oli Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN (Conseil Européen pour la Recherche Nucléaire), joka perustettiin 1952. Nykyisin CERNinä tunnettua suurta tutkimuslaboratoriota aloitettiin rakentamaan 1954 ja se sijaitsee Sveitsin ja Ranskan rajalla.

CERN:n tiedemiehet olivat pyytäneet kellovalmistajia valmistamaan kellon, joka kestäisi 70 000 A/m magneettikentän voimakkuuden ilman, että se vaikuttaisi kellon toimintaan tai tarkkuuteen. Tuollaisessa magneettikentässä normaali mekaaninen rannekello pysähtyy heti, spiraalin kierrosten lukittuessa toisiinsa.

Rolex kehitti Milgaussin prototyypin ref. 6543 ja toimitti sen testattavaksi CERNin. Testattaessa selvisi, että kello kesti 80 000 A/m magneettikentän voimakkuuden. Magneettikentän voimakkuus voidaan myös ilmoittaa GCS järjestelmän mukaan Gausseina, jolloin sen suuruus on n. 1000 G eli mille-gauss.

80000 A/m : 79.57747 antaa arvoksi noin 1005 Oe (Oersted). Magnettikentän tiheyden B (Si=Oe) ja magneettikentän voimakkuuden H (GCS=G) suhde ilmoitataan kaavalla B = μH missä μ on väliaineen permeabiliteetti. Ilmassa μ on normaalitilanteessa 1 joten B=1xH. Tästä johtuen 1005 Oerstedia on 1005 Gaussia.

Ensimmäinen Milgauss esiteltiin vuonna 1956 mallimerkinnällä 6541. Milgauss oli ulkomuodoltaan hyvin lähellä saman aikakauden Submarineria. 6541 mallissa oli musta honeycomb-tyyppinen kellotaulu, musta kierrettävä bezel ja antimagneettisuudesta kertova salaman muotoinen sekuntiosoitin. Kello ei ollut kaupallinen menestys ja Rolex päätti uudistaa Milgaussin ilmettä merkittävästi ja toi markkinoille teknisesti parannetun 1019 mallin.

Milgauss 1019 esiteltiin 1960 ja tätä uutta mallia oli saatavana mattamustalla tai vaalealla hopeoidulla/harjatulla kellotaululla, jossa oli tritium-loistemassa. CERNin tiedemiehet halusivat kellotaulun ilman loistemassaa, jotta heidän herkät mittalaitteensa eivät häriiintyisi kellotaulun säteilystä. Rolex valmisti sellaisen ja nykyään tuota hopeoitua taulumallia, jossa ei ole loistemassaa, kutsutaan CERN-tauluksi. Kaikissa 1019 kellotaulussa Milgauss teksti oli painettu punaisella ja sekuntiosoittin oli suora, punaisella nuolikärjellä.

B-FIELD

Milgaussin rakenteessa antimagenettinen suojaus muodostuu neljästä osasta. Kolme osista ovat kellotaulun alla, koneiston ympärillä ja takapohjan alla olevat ferromagneettiset osat. Nämä osat toisiinsa yhdistettynä muodostavat koneistolle Faradayn-häkin, joka itsessään magnetisoituu helposti, mutta suojaa samalla sen sisällä olevan koneiston magnetisoitumiselta. Visuaalisesti nämä antimagneettisen verhon muodostamat osat on helposti tunnistettavissa 1019 mallin koneistossa kullan värisestä pinnoitteesta (katso kuvat).

Neljäs komponentti on koneisto itse, joka oli parannettu versio Rolexin 1570-mallista. Milgaussissa on cal. 1580 koneisto, jossa on korkeampi määrä laakerikiviä sekä antimagneettinen liipotin ja ankkuri. Tämä koneisto oli käytössä vain 1019 mallissa.

IWC JA OMEGA

Rolex ei ollut ensimmäinen joka toi markkinoille antimageettisen kellon. 1955 IWC toi markkinoille tunnetun Ingenieur 666-mallin, jonka magneettisuojaus oli myös 1000 gaussia. Omega esitteli Railmaster CK2914 mallin 1957 ja sen samalla magneettiverho-periaatteella toimiva suojaus oli myös 1000 Gaussia.

Meiltä löytyvät harvinaiset Omega Railmaster mallit CK2914 vuodelta 1960 ja 135.004 vuodelta 1963.

Sold