Kuvaus

IWC INGENIEUR 666 AD

Harvinainen ja antimagneettinen IWC Ingenieur Automatic 666 AD vuodelta 1964. Huippukuntoinen tehdashuollettu yksilö. Kellossa on virheetön hopeanvärinen kellotaulu ja -osoittimet. Teräskuori on roiskevesitiivis. Kuoressa on alkuperäinen IWC:n nuppi kala-logolla. Takakannen sisäpuolella on magneettiverho. Kuoren koko on 36,5mm.

Kellossa on IWC:n Albert Pellatonin kehittämä cal.8531 automaattikoneisto. Koneisto on testattu ja hienossa kunnossa.

Kellossa on IWC Ingenieur mallin alkuperäinen, Guy Frersin valmistama alkuperäinen bead-of-rice teräsranneke. Lukko on leimattu 3/64.

Kellolla on 12kk huoltotakuu.

INGENIEUR 666

Ingenieur oli tarkoitettu tiedemiesten, insinöörien ja teknikoiden käyttöön ympäristössä, jossa on voimakkaita magneettikenttiä. Yksi tällaisista paikoista oli Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN (Conseil Européen pour la Recherche Nucléaire), joka perustettiin 1952. Nykyisin CERNinä tunnettua suurta tutkimuslaboratoriota aloitettiin rakentamaan 1954 ja se sijaitsee Sveitsin ja Ranskan rajalla.

CERN:n tiedemiehet olivat pyytäneet kellovalmistajia valmistamaan kellon, joka kestäisi 70 000 A/m magneettikentän voimakkuuden ilman, että se vaikuttaisi kellon toimintaan tai tarkkuuteen. Tällaisessa magneettikentässä normaali mekaaninen rannekello pysähtyy heti, spiraalin kierrosten lukittuessa toisiinsa.

IWC esitteli ensimmäisenä CERN:n vaatimuksia vastaavan Ingenieur 666 mallin vuonna 1955. IWC oli aiemmin valmistanut mm. RAF:n käyttöön MK11 lentäjän navigaatiokelloja, joissa oli myös magneettisuojaus, mutta 666 oli ensimmäinen siviilikäyttöön, insinöörien ja tiedemiesten käyttöön suunniteltu kello. Ingenieur mallin toteutuksesta vastasi Albert Pellaton joka oli tuolloin IWC:n tekninen johtaja.

IWC 666 mallin antimagenettinen suojaus muodostuu kolmesta ferromagneettisesta osasta: kellotaulusta, koneiston ympärillä olevasta suojarenkaasta ja takapohjan alla olevasta välikuoresta. Nämä osat toisiinsa yhdistettynä muodostavat koneistolle Faradayn-häkin, joka itsessään magnetisoituu helposti, mutta suojaa samalla sen sisällä olevan koneiston magnetisoitumiselta. Kuoren rakenne antoi Ingenieur mallille suojan 80 000 A/h magneettikenttää vastaan.

Kelloa valmistettiin kahtena eri versiona 666 A -ilman päivyriä ja 666 AD -päivyrillä. Taulun värivaihtoehdot olivat musta ja hopea.

IWC Ingenieurin jäljissä myös Rolex toi oman antimagneettisen Milgauss mallin vuonna 1956, Omega Railmaster mallin vuonna 1957 ja Jaeger LeCoultre Geophysic mallin vuonna 1958.